Huoneistohotelli Möhkön Rajakartanon tarina
Möhkön rajavartioasema toimi vuosina 1956 – 1989 Mustakorventien päätepisteessä maisemaa hallitsevan Koitajoen varrella parin kilometrin päässä nykyisen Venäjän rajasta. Joki virtaa noin 50 km Venäjän puolella ja sitten Suomen ja Venäjän rajana noin 5 km ennen kuin poikkeaa länteen kylämme kohdalla.
Pikku tyttönä kävelin tätini mukana rajavartioston uusien, komeiden rakennusten ohi hänen käydessään hautausmaalla. Pyssyselkäiset sotilaat koirineen herättivät pelkoa, mutta paikassa oli jotain ylevää kuten näissä miehissäkin. Uskoin kylän asukkaiden tavoin, että he pystyvät pitämään pahan poissa kovia kokeneesta kylästä. Olin kuullut tarinoita sodasta ja sen tuhoista, vaikka aikuiset varoivat puhumasta niistä lasten kuullen. Halusin nähdä pihan tarkemmin, mutta täti sanoi, että se on noiden miesten työpaikka, eikä sinne saa mennä, jos ei ole asiaa. Paikan salaperäisyys leimautui mieleeni vuosikymmeniksi.
Itäraja on kiehtonut uteliaita ulkopaikkakuntalaisia. Rajavartijat joutuivat ottamaan kiinni venäläisen rajanylittäjän tiettävästi vain kerran aseman toiminnan alkuaikoina. Muutoin rajanylitykset ovat tapahtuneet Suomen puolelta ja lähinnä ulkomaalaisten turistien kokeiluina käväistä Suomen ja myöhemmin EU:n itärajan mystisemmällä puolella. Suomen rajavartijat ovat tavoittaneet nämä uteliaat ennen venäläisiä kollegojaan ja päästäneet heidät jatkamaan Suomen matkailua tuntuvien sakkojen saattelemina. Toisen vaihtoehdon toteutuessa matkaan tulee pitkä mutka ja paljon suuremmat kustannukset.
Sen jälkeen kun rajavartioasema siirtyi uusiin tiloihin vuonna 1989, talot toimivat rajavartiolaitoksen henkilökunnan asuntoina, ”Vanhana vartiona”. Yrityksemme osti paikan vuonna 2001 ja uudisti tilat matkailukäyttöön sopiviksi.
Rajavartijaperheiden asumiseen tällä paikalla liittyy riittikiven historia. Suuri järkäle saunapolun varrella on ollut kiintopisteenä Koitajoen veden korkeuden mittaamisessa. Se haastoi lapsia kiipeämään korkealle. Laakealla pinnalla moni leikki löysi muotonsa eikä vähiten siksi, etteivät pienimmät päässeet kivelle häiritsemään. Mielikuvitus velloi, ja salaperäisten sammalten ja jäkälien moninaisuus sai lapset keksimään taianomaisia leikkejä ja tarinoita. Yhtään lasta ei nostettu kivelle. Sinne pääsi vasta kun omat taidot ja voimat riittivät kiipeämiseen. Tällöin myös putoamisvaara oli hallinnassa.
Aluksi työnimenämme oli Mörkövartio. Kävin Möhkössä asuneen tätini luona 50-luvulta lähtien. Kuulin Möhkön historiaan sisältyneistä monista möröistä, joista suurin ja pelottavin oli Möhkön kylän joutuminen Neuvostoliiton puna-armeijan miehittämäksi talvisodan ajaksi. Siitä jäi monelle iänikuinen ”ryssänpelko”. Muita mörköjä sanottiin piileksivän suurten kivien takana, isojen kuusten juurella ja pimeässä. Lapsia pidettiin kurissa möröillä pelottelemalla, ja se tehosi.
Vuodesta 2002 lähtien Rajakartanon seitsemää huoneistoa ja yhteistiloja ovat käyttäneet enimmäkseen suomalaiset matkailijat ja perhejuhlien viettäjät, mutta myös yritykset ja yhteisöt. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana venttiprikaatin (21. Pr.) veteraanit kokoontuivat Rajakartanoon muistelemaan kovia aikoja, jolloin he puolustivat Möhköä ja Suomea Neuvostoliiton hyökkäyksiltä. Arvostamme heitä suuresti, ja olemme kiitollisia heidän meitä kohtaan osoittamasta luottamuksesta.
Ulkomaalaisista matkailijoista keskieurooppalaiset ovat vierailleet eniten. Kaukaisimmat vieraamme ovat tulleet Australiasta, Jamaikalta, Saudi-Arabiasta, Meksikosta, USA:sta, Japanista ja Hongkongista. Yritykset ovat pitäneet koulutuksia ja henkilöstön virkistystilaisuuksia ja tuoneet vieraitaan kokemaan itärajan rauhallista eksotiikkaa ja nauttimaan hyvästä ruuasta, saunomisesta ja rennosta yhdessäolosta. He ovat olleet poikkeuksetta tyytyväisiä saadessaan nukkua rauhallisesti ja päästessään nauttimaan luonnon läsnäolosta. Parhaita hetkiämme on illalla väsyneenä tulleen vieraan tapaaminen aamulla ihan eri näköisenä, hyvin nukkuneena ja uteliaana kokemaan alkavan päivän vaiheita.
Rajakartano tunnetaan saunoistaan ja saunarannan tunnelmasta. Kesällä kuuluu asiaan pulahtaa saunasta jokeen hikeä huuhtomaan ja virkistäytymään. Talvella joki jäätyy joskus vasta tammikuun pakkasilla, joten iso avanto on käytettävissä muutamaa kuukautta lukuun ottamatta. Rantanuotio tuo oman tunnelmansa ja houkuttelee paistamaan suomalaista nykyperinneruokaa, grillimakkaraa. Erikoisherkkua ovat muurikkapannulla paistetut, oman keittiön hilloilla höystetyt spelttiletut, joita ei joka paikassa tarjotakaan.
Kartanon ruokapalveluissa suosimme lähiruokaa ja luomua. Lapsuuskotini pelloilla noin puolen tunnin ajomatkan päässä viljelemme spelttiä, jota käytämme kaikessa leivonnassa. Kuulumme Karelia à la carte -lähiruokaverkostoon. Sen keskeisiä arvoja ovat karjalaisuus, paikallisuus, omaleimaisuus, vieraanvaraisuus ja luonto. Lähimetsien puhtaat marjat ja sienet ovat jossain muodossa mukana kaikissa kattauksissamme. Suomme luonnon antimet myös vieraidemme poimittaviksi ja tarvittaessa opastamme hyville apajille. Kasvikuivurimme on myös vieraidemme käytettävissä.
Möhkön kylän tärkein luonnon elementti on Koitajoki koskineen. Se toimi uittoväylänä vielä 1960-luvulla. Joesta on aina pyydystetty ja saatu kalaa. Uittomiehet ja kalastajat tallasivat joen rannoille polkuja, joista olemme kunnostaneet omaksi voimapoluksemme saunarannan ja Anninkosken välisen osuuden. Tämä maisema elää hiljaista elämäänsä tarjoten elämisen edellytykset monille muillekin luontokappaleille kuin kaloille. Keväisin majavat laskevat mäkeä rantapenkereillä käydessään jyrsimässä lehtipuiden kuoria ruuakseen ja kaataessaan patopuita. Karhu, jonka pää komeilee rajavartiolaitoksen tunnuksena, kuuluu Möhkön eläimistöön, vaikka vain harvat näkevät sen luonnossa. Hirven, saukon ja ilvesten jäljet löytyvät hangelta usein samoin kuin suden ja minkin, joka yritetään saalistaa sukupuuttoon häiritsemästä keväisin saapuvien vesilintujen elämää ja pesimistä.
Tämä polku, Tukkimiehen taival, lataa virtaavasta vedestä seuraajaansa ja katselijaansa henkisiä virtoja ja on itselleni tärkeä ajatusten tuuletuspaikka. Polku jatkuu kosken yläpuolella Rajamiehen partiopolkuna ja kiertelee rajavyöhykkeen tuntumassa seuraillen rajamiesten aikoinaan työkseen tallaamaa partiopolkua sekä hiihto- ja kelkkareittiä, ja rauhallinen Koitajoki näkyy pitkin matkaa. Kerta kerralta poluilta löytyy uutta. Aistit herkistyvät väreille, tuoksuille ja ennen kaikkea äänille ja äänettömyydelle, jotka kaikki vaihtelevat säätilan, tuulensuunnan ja valoisuuden mukaan. Erämaajoella soutamjnen puuveneellä vapauttaa ajatukset arkisista murheista. Näitä nautintoja oman mielenrauhan ylläpitämiseksi ja saavuttamiseksi tarjoamme vierailijoidemmekin ulottuville.
Möhkön Rajakartano on työpaikkamme. Jo pihapiirimme haluaa herättää uteliaisuutesi, ja meille saa tulla ilman asiaakin. Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi Ilomantsiin ja Möhköön löytämään paikalliset nautinnot ja oman luonnon!
Elvi Lemmetyinen
Möhkön Rajakartanon emäntä
Möhkö 5.1.2025