Luonnotonta luontoa

Avohakkuut järkyttivät Möhkön matkailukylää jo yli 10 vuotta sitten, ja järkytys jatkuu entistä karmeampana. Korjaisivat edes hakkuutähteet, mikä voisi olla jonkinlainen ymmärryksen ele kauheuden keskellä eläviä ja ohiajavia karjalaista kauneutta etsiviä kohtaan!

Mummo kapinoi

Mummo katsoo ikkunasta,
mitä puuttuu maisemasta?
Taivaanranta loittonee,
louhikkona maa etenee.

Ukkometso horisontissa
komeana kuusenlatvassa
näkyy enää muistoissa
ja haikeissa mielikuvissa.

Metsiä ei saa raiskata!
Maisemat pitää suojella!
Mikä mahti kaiken muuttaa?
Eikö kukaan vastusta!

Mummon mieli mustenee:
lapset, lastenlapset, eläimet,
eivät ole minkään arvoiset!
Miltä luonto näyttääkään,
voiko kukaan mennä metsään?

Ojitettu risukko,
tapettu varvikko,
täydellinen raiskio,
missä vanha marjikko?

Herätkää jo, päättäjät!
Tässä ei oo järkeä!
Millaiseksi maailma menee
kun vain raha ratkaisee?

Vaan mitähän on tulossa
kun monilta loppuu mammona.
Osaatko elää luonnossa
vai näetkö sen kammona?

Mummon pitkä elämä
muistojen on täyttämä,
Nähnyt vaurautta ja puutetta,
aina luontoa pitänyt arvossa.

Toivo ei mene, vaikka huoli on iso.
Mummon turva on järkevä nuoriso!