Vaalifiiliksiä äänestyspäivän iltana

Kansalaisvelvollisuus tuli täytetyksi taas kerran. Voisiko sitä sanoa myös kuntalaisvelvollisuudeksi? Äänestyspaikan tunnelma oli aurinkoinen ja iloisen optimistinen.

Kunnassamme oli taas ehdolla kutkuttava määrä monella tavoin upeita ehdokkaita, monia tuttuja ja ystäviäkin eri puolueista. Heistä monien mielipiteet, kannanotot ja tähänastiset käytännön toimet ja tavoitteet sopivat yhteen omien arvojeni kanssa. En ole luottanut vaalikoneisiin, joista olen plarannut muutaman lähinnä ajankuluna. Niin tälläkin kertaa. Kuitenkin nykyinen meno poikkeaa aiemmasta sen verran, että ehkä siellä oli jotain varteenotettavaa. Tosin on muistettava, ettei ehdokkaiden tarvitse olla vaalikoneista syynättävinä, eivätkä kaikki olekaan. Ehdokkaiden sivistyksen tasoa ja arvoja eivät kuvaa saavutetut oppiarvot. Valintaperusteissa saattaa olla vain yksi tärkeä erimielisyyden kohde.

Olen sanonut joillekin ehdokkaille, että käyköön vaaleissa miten tahansa, olkoon se sinun parhaaksesi. Sosiaalinen media toimii armottomana suurennuslasina ja moraalin vartijana, neuvonantajana ja tuomarina tehokkaammin kuin lehtien yleisönosastot ennen somea – tietysti myös tiedonvälittäjänä.

Vuosien kokemuksella kunnan luottamushenkilönä toimimisesta viime vuosituhannella on todettava, että se oli sinänsä kiinnostavaa ja antoisaakin. Mieltä piinasi usein riittämättömyys, kun aikaa asioihin paneutumiseen ei ollut tarpeeksi perheen ja varsinaisen työn ohella. Viimeinen pisara opetti sanomaan EI. Paikallislehdessä sain aiheettomat haukut johtavan luottamushenkilön kanssa. Emme saaneet oikaista ”tietoa”, vaan lehdestä vastattiin, että kun kerran olet vapaaehtoisesti politiikassa, tuollainen on kestettävä. Toimin samanaikaisesti käräjäoikeuden lautamiehenä ja tunsin tuon tuomion epäoikeudenmukaisena. Siihen kauteen loppui poliittinen toimintani.

Moni ehdokas ja puolue on tuonut tavoitteitaan esiin Facebookissa asiallisesti ja vakuuttavasti. Luotan ehdokkaisiin, joiden käytännön toimet ovat osoittaneet luotettavuuden ja tavoitteiden realistisuuden ja tärkeyden. Olen jättänyt reagoimatta viesteihin tasapuolisuuden vuoksi.

Ilomantsin kunta on helmi vertaistensa joukossa. Uudella päättäjätiimillä on haastava tulevaisuus paljon puitujen vakavien koko väestöä koskevien ongelmien kanssa. Toimeentulon ja asukasmäärän kohentamiseksi muistutan, että noin 15 vuotta sitten tehtiin Ilomantsin matkailun Master Plan, jonka tuloksissa todettiin taas kerran kunnan monet mahdollisuudet matkailussa. Samalla todettiin myös, että mahdollisuudet myyvät vasta toteutettuina. Matkailu tuottaa monelle muulle toimialalle enemmän kuin varsinaisille matkailuyrityksille. Kieltämättä kunta on osallistunut matkailuhankkeiden rahoittamiseen, mutta ovatko nuo hankkeet olleet sopusoinnussa edellä mainitun hankkeen tavoitteiden kanssa? Sopisiko hankeraportin kaivaminen naftaliinista, sen tulosten tarkasteleminen ja päivittäminen uuden valtuuston tehtävälistalle?

Uusi valtuusto saa aloittaa toimintansa juhlimalla kunnan 150-vuotista olemassaoloa. Menestyminen on työn takana. Se vaatii omia oivalluksia, sitkeyttä ja onneakin. Niitä kaikkia toivon löytyvän, jos ei muuten niin kalevalaisella sisulla!

Toivon myös kuntalaisilta positiivista aktiivisuutta. Kielteisiinkin tilanteisiin voi reagoida kannustavasti – perusteluineen ja vaihtoehtoineen.

Odotan rakentavaa keskustelua, yhteistyötä ja avoimia päätöksiä!